Sano Ee sano Koo sano Uu äL Ii niinku Ekuli :)

Purrrrrrrrr hrrrrrr purrrrrr mä rakastan Ekulia todella paljon :) Oli eilen ihan sanoin kuvaamattoman upea maastoreissu Sannan ja Litin kanssa. Käveltiin sumun keskellä alatiellä :D "Ootteko kuulleet Ypäjän haamuratsastajien myytistä?! He ilmestyvät sumun myötä laukaten kiinni pahaa aavistamattomat, jotka jäävät sumun saartamiksi. Heidän ratsunsa ovat lihavia koska ne syövät heidän uhriensa ruhot!" No siinä sitten mentiin pellolle.. Siitä oli melkein vuosi kun viimeksi Ekulin kanssa siellä harrastettiin niin että tulin tyyllikkäästi päälleni alas. Noo aloitettiin ihan vaan ravaamalla enkä ollut edes ajatellut mitään laukan kokeilua mutta kun rouva meni niin kivan tuntusesti eikä oisi malttanut käynnissä pysyä enää nii mulla napsahti päässä ja sanoin sille että "nyt laukataan!". Oli kuin unessa. Valkoiset maisemat ja pehmeä laukka sekä unelmien hevonen. :) Parasta oli se ettei mua jännittänyt yhtään niin kuin yleensä jos maastossa pitää mennä jotain käyntiä nopeampaa. Otettiin pieni irroittelu pätkä ja molemmat oltiin niin fiiliksissä. "Anna mennä Ekuli" :D Ekuli meni korvat tötteröllä ja heitti jonkun pukinkin mihin kommentoin "nooo.. jos pukitat niin pukita sitten kunnolla". Mutta niin sanoin kuvaamattoman upee tunne oli. Ei mitenkään paljon kuitenkaan laukattu/ravattu kun mua edelleenkin pelottaa että Ekulin jalat menee paskaksi.. Littikin oli todella nätisti eikä yhtään villiintynyt :)
♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥
Käytiin viime viikolla pulkkamäessä tyttöjen kanssa :) Hauskaa oli! Sain tosin vähän osumaa selkään, joka oli pari päivää niin kipee että kavioiden putsaus ja ravaaminen teki pahaa. Pitää mennä uudestaan pulkkailee!


Nii ja sitte tänään aamulla tallissa Iikan eläinlääkinnän tunnilla mä pyörryin kolmoskäytävälle! Tuli yks kaks huono olo kun oltiin vitoskäytävällä.. Mä sanoinkin sillo Ullalle ja jollekin joka siin vieres oli et on vähän heikko olo.. Kävelyltä kolmoskäytävälle en muista muuta kuin että pysyttelin seinän lähellä. Sitten vaan kaikki pimeni ja tuuperruin Maikin karsinaa vasten pyyhkien sen ruokintataulun siinä samalla. Myöhemmin rupesin kuulemaan puhetta ja pimeys rupes haihtuu.. Korvissa humisi niin paljon etten saanut oikein selvää siitä. Paitsi et "tällästä sattuu joskus" jonka totesi Iikka. Ja sen ku Paula totes että ei verta ainakaan näy päässä. Nään Paulan kasvot ja sitte ihmismassan kerääntyneenä ympärille. Kyl mä siin tajusin heti mitä oli tapahtunut kun ei ollut eka kerta. :) Onneksi älysin pysyä siinä seinän lähellä, kävi mielessä et meen kyykkyyn mutten ehtinyt toteuttaa sitä. Ois voinu päähän sattua.. Siin sit istuin käytävällä ja nauroin tapahtuneelle samalla kun pää selvis. Myöhemmin ykköskäytävällä tuli fiilis että happi ei riitä joten menin hetkeksi ulos haukkomaan ilmaa kuin kala kuivalla maalla. Näin vältyin toiselta tuupertumiselta. Kyllä, olin käynyt aamupalalla! Ja nukkunut tarpeeksi.. Huonosti tosin mutta nukkunut.. Ja Hulmis luuli mua loimeksi!! "Kauheesti väkee tossa käytävällä, mitäköhän ne siin, maassa on joku tumma möykky, unohdettiiks me muka loimi käytävälle?" Että tällästä tällä kertaa. :D